Alppimaraton

Ote Mikan Blogista

Slovenia 7.9 - 12.9

Minulle siis suotiin mahdollisuus osallistua Slovenian Alppi Marathonille. Matka oli peräti 50 km ja reittiprofiili paperilla melko haasteellinen. Mutta aluksi piti päästä Sloveniaan.

Vastaava matkanjärjestäjä S.Kotiniemi Tours oli varannut lennot Ryanairilta ja etukäteen olimme valmistautuneet seikkailuun. Lentojen aikatulu ei mennessä ollut aivan optimaalinen. Lensimme Tampereelta Lontooseen Stanstedtin kentälle ja vietimme siellä 11 tuntia. Tuli siinä mieleen, että edessä on elämäni kovin koitos ja valmistautuminen suoritetaan kylmällä kivilattialla nukkuen. Vielä kun Lontoo on tällä hetkellä aivan kaaoksen partaalle turvatarkastusten vuoksi niin sieltä olisi voinut lähteä pikemminkin pois. Ehkä jännityksestä johtuen aika meni kuitenkin nopeasti ja pääsimme jatkamaan kohti Italiaa ja Triesteä.

Lento kesti vajaa 3 tuntia ja oli tismalleen aikataulussa. Ryanair ylpeilee nimenomaan täsmällisyydellään ja Lontoon kaaoksista huolimatta ei minulla ainakaan ole pahaa sanaa sanottavana ko. lentoyhtiöstä. Tarjoilu on aktiivista ja täytyyhän se bisness jostain tehdä jos lento kerran maksaa 17 e/suunta vai mitä tuumitte hinnoista: Kahvi 2,5 e, Bagelsi pieni 5 e ja vakuumipakattu Brandy 5 e n.2 cl.

Triestessä tarkoituksemme oli syödä viimeistelytankkauslounas pastan muodossa, mutta saavuimme sinne tietenkin siestan aikaan. Saimme irti koko kylästä paahtoleivät ja olimme yhtämieltä siitä, että Silvio sucks. Jos herra haukkuu Suomen ruokia niin se hyvä puoli kotimaisessa ruoassamme ainakin on, että sitä saa melkein milloin vaan. Enempää en ala tässä Italiaa haukkumaan, koska olen tehnyt sinne onnistuneitakin matkoja. Täydelliseltä lynkkaukselta Triesten pelasti löytämämme taksikuski, joka vei meidät Sloveniaan menevään junaan. Hänellä oli palvelu verissä ja saattoi meidät aina oikealle laiturille asti (joita kaikenkaikkiaan oli 2 kpl).

Rajan ylitys onnistui kivuttomasti, mutta jopa junassa huomasi tulleensa yhtäkkiä maahan, joka vielä arvostaa turisteja ja haluaa heitä vilpittömästi palvella. Slovenian puolella lähti heti hieman maistissa oleva herrasmies ostoskärryjen kanssa kiertämään ja jostain syystä panosti markkinointinsa juuri meidän ryhmään. Tarjolla oli votkaa, kaljaa ja sämpylöitä. Jouduimme valitettavasti kieltäytymään sympaattisen miehen tarjoiluista ja lupasimme paluumatkalla korjata tilanteen.

Maisemat muuttuivat aina vaan jylhemmiksi. Juna matka kesti hieman vajaa kaksi tuntia. Oli täysi työ pitää silmät auki väsymykseltä, mutta toisaalta ei halunnut menettää minuuttiakaan niistä näkymistä. Onneksi pimeys laskeutui ja ehti kotvan torkahtaa ennen junan saapumista pääkaupunki Ljubljanaan.

Retkueemme suoritti pikaisen majoittautumisen M-Hotel nimiseen juuri remontoituun hotelliin. Väsymys ja nälkä oli musertavaa, mikä ei ollut ihme, koska matkamme kotiovelta - hotelliin oli kestänyt tasan 24 h. Totesimme että Amazing Racessa olisimme eittämättä tipahtaneet kisasta.

Hotellimme onneksi vastasi huutoomme. Heillä oli katettuna täydellinen seisovapöytä pastoineen ja riiseineen. Ahdoimme itsemme täyteen herkkuja 10 eurolla ja tilasimme vielä taksin aamuksi hoitamaan kuljetuksemme lähtöpaikoille. Uni tuli ennen kuin pää osui tyynyyn.

Kisapäivä

Hotellin taksi osoittautui hyväksi tyypiksi ja otimme hänestä hovikuskin koko Sloveniassa olo ajaksemme. Aamulla jouduimme heti hajoittamaan joukkueemme kahteen taksiin. M.Jaakkola ja S.Kotiniemi olivat päättäneet juosta 35 km ja heidän starttinsa oli kylästä nimeltä Trzic. Yrittäkääpä muuten tilata taksi ko. kylään hieman päihtyneenä. No, nyt ei ollut sitä vaaraa vaan kaksikko lähti energiaa uhkuen matkaan.

Minä ja Jaakkolan nuorempi lähdimme samalla taksilla. Matti juoksi 10 km ensimmäistä kertaa elämässään ja kisan jälkeen myönsi jääneensä koukkuun kestävyysurheiluun. Matin kisapaikkana oli Jezersko, joka toimi myös maalialueena. Minun 50 km:n kisan startti tapahtui Preddvorista klo 8.00, jonne taksi tiputti minut klo 7.00. 

Kauhuissani katselin lähtöpaikalla ympäröiviä alppeja. Täällä ei juosta metriäkään tasaisella. Yllätyin kun minua vastaanottamassa oli kolme suomalaista kestävyysjuoksun legendaa Häjyt-nimisestä urheiluseurasta ja Liikuttavat-seurasta Vammalasta. Terveiset vaan Unskille, Timpalle ja Arille. Keskusteluissa kävi ilmi, että Unski ja Timppa olivat juosseet minunkin unelmoiman 100 km:n juoksun joten päätin yrittää pysyä heidän matkassaan niin pitkälle kuin pystyn.

Kisan ensimmäiset 15 km olivat melko lähellä Suomen maantieolosuhteita. Tosin korkeuseroa tuollakin matkalla ehti kertyä noin 200 metriä ja vain ylöspäin. Mutta kun profiiliissakin pelkoa herättänyt nousu alpeille alkoi niin kävi melko pian selväksi, että kisa onkin tavallaan pikavaellusta eikä niinkään hölkkää. Reitti nousi seuraavan 10 km:n aikana hieman yli 1000 metriä ylöspäin jolloin hautasin tavoitteeni selvitä matkasta alle kuuden tunnin.

Seuraavat neljä tuntia olivatkin niin huikeita maisemallisesti ettei niitä pysty kuvailemaan. Netistä löytyy Slovenian Alppi Marathon sivuilta kuvia, mutta niissäkään ei korkeuserot näytä juuri miltään. Taivalsimme matkan Timpan kanssa ilman suurempia ongelmia ja tämän tästä täytyi hiljentyä ihailemaan ympäristöä. Erityisen kiitoksen ansaitsee vielä koko kisan huolto-organisaatio. Asemia oli 3-4 km:n välein ja ihmiset uskomattoman ystävällisiä, tarjottiinpa yhdellä asemalle jopa paikalliset snapsitkin.

Maalissa meitä odotti melkoinen kansanjuhla. Oman tiimimme huolto J.Lehtimäen muodossa oli saanut luotua alueelle karnevaalitunnelman. Paikalliset olivat selkeästi omaksuneet Vorssalaisen tavan aloittaa rankasta kisasta toipumisen ja juhlat jatkunevat siellä vieläkin. Tähän mennessä ylivoimaisesti paras tapahtuma johon olen osallistunut.

Ilta vietettiin perinteisen juhlaillallisen merkeissä. Hemmottelimme itsemme piloille paikallisella, erinomaisella ruoalla ja viinillä. Melkoinen yllätys koettiin kun poistuimme ravintolasta niin vieressä oli kaupungin talo,jonka portailla oli juuri menossa teatterinäytös. Tuosta kulttuuripläjäyksestä tarvitsi siirtyä vain yhden sillan yli niin aukiolla oli kuultavissa Ljubljanan kaupunginorkesterin konsertti. 

Seuraavat kolme päivää menivätki kuin siivellä. Tutustuimme Slovenian historiaan virtuaalisessa museossa Ljubljanan linnan tiloissa ja nautimme koko porukka siitä kiireettömyydestä, joka kaikkia Suomessa taas odotti.

Lopuksi voin suositella Sloveniaa kaikille matkakohteena ja varsinkin aktiivilomailua harrastaville. Vaellusmaastot, kaupungit, siisteys, maisemat ja vielä hintatasokin ovat todellisia Slovenian valttikortteja. Minä ainakin jäin koukkuun.

Mutta ei silti ole Suomen voittanutta….